2.8.2014 - ANNE - Karvia-Päivät - konsertti Taidekahvilassa, Karvia

Lisää konserttikuvia: tapsukka.kuvat.fi

OLIMME KAIKKI KUIN YHTÄ PERHETTÄ!

Edellisenä päivänä oli Annelin keikka Tampereen Tähdessä. Pikaisesti nukutun kolmen tunnin yöunien jälkeen lauantaina olivat vuorossa Karvia-Päivät ja Annen konsertti viihtyisässä Annen taidekahvila miljöössä…

Tuolla Facebookissa ennätin jo viikolla hyvissä ajoin ”valitella” tulevaa kireistä viikonloppua. Aivan tosissaan en tietenkään ollut tuon valittamisen kanssa, vaikka kiirettä piti koko menneen viikonlopun. Torstaista lähtien aina sunnuntaihin asti meidän nurkilla kisattiin hienoa MM- Nesterallia, kuunnellen sitä tiiviisti ralliradiosta kuten on ollut aina tapana. Perjantaina iltapaivällä suuntasin jo sinällään vuorokauden kestäneenne keikkamatkalle Tampereen Tähteen ja lähes heti olikin vuorossa jo matka tämän tarinan keikkapaikalle Karviaan. Noita Kalevan-kisojakin pitäis välistä ennättää katsoa, mutta aika vähille taisi jäädä… Mutta jos totta puhutaan, eipä ainakaan jäädä kotia telkkarin ääreen tylsistymään, tää on kivaa. :-) 

Tällä kertaa suunnistimme Karviaan yhdessä keikkaystäviemme Tarjan ja Martin sekä heidän matkaan lähteneiden pokansa Matin lasten Aleksin sekä Venlan kanssa. Aluksi kiiruhdin Virroille josta matkasimme kimpassa edelleen kohti määränpäätä Annen taidekahvilaa...

Aina lämmin vastaanotto…

Olimme hyvissä ajoin paikalla kuten meillä yleensä on tapana, jos muutoin suinkin omat aikataulumme antaa myöten. Olen vieraillut taidekahvilassa jo useamman kerran, ja aina on paikassa ollut lämmin vastaanotto ja kiva tunnelma, eikä vähiten talon emännän äiti -Tarjan ansiosta…

Aluksi pienet tavanmukaiset tervehdyskäynnit talon emännän Tarjan sekä hänelle kiireapulaiseksi rientäneille muille tutuille, ja keikkaystäville. Seuraavaksi oli  vuorossa ne perinteiset kahvikupposet ja rupattelu tuokiot usean paikalle rientäneen keikkaystävämme kanssa…

Katsomopenkit täpösen täyteen…

Konsertti oli iltapäivällä kolmelta. Konserttipaikan penkit alkoi täyttyä pikkuhiljaa konsertti yleisöstä. Ymmärtääkseni konsertti paikalle mahtuu hyvinkin kolmisensataa henkeä, ja kun katsoi ympärille oli kaikki penkkirivit miehitetty kivasti hyvin jo ennen konsertin alkua…

Annea säesti tutusti oma nelihenkinen orkesterinsa Mistral, joskin tähän tilaisuuteen sopivin soittimin varustettuna, kuten Farmarin akustisella kitara ja Killen vajaa rumpusetti. Kuuntelin heitä jo tovin soundcheckin aikaan, ja voin vakuuttaa että saundi kuulosti todella hienolta! :-)

Anne & Mistaral lauteille…

Karvian Yrittäjät ry oli tilaisuuden järjestäjä, joten kuin itseoikeutetusti Yrittäjien puheenjohtaja Jori Louhisuo avasi konsertin yhdessä, aina niin tyylikkään Annemme kanssa, Jori Louhisuon kysellessä Annelta kuulumisia. Udellen myös minkälaisia jatko suunnitelmia Annella on taidekahvilansa suhteen? Jotakin Anne suostui paljastamaan, kuten suunnitteilla olevan taidepolun rakentamisen lähiympäristöön!

Lampaat herättää aina ansaittua hilpeyttä...

Vähän vajaat puolitoista tuntisen konsertin aluksi kuulimme kappaleen ”luovaa hulluutta” jonka jäkeen Anne innostui kertomaan pihapiirissä olevista kahdesta söpöista lampaistaan. ”Ovat pari kertaa karanneet tuonne naapuriin asti, syöden pihan kukkaset”… Annen mukaan nämä reissut ovat kyllä hyvin sovittu jo naapurin kanssa, joten asiat ovat sileäosin kunnossa…

Enkeleitä, ”kyllä niitä on…”

Konserttia jatkettiin kivassa tunnelmassa, Annen välistä kertoillessa pieniä tarinoita tuttuun rentoon tyyliinsä milloin mistäkin, pääosin lähinnä jotenkin kappaleihinsa liittyen. Jatkossa kuulimme kappaleet ”asfalttiviidakko”, vanha tuttu Laila Kinnusen aivan eka levytys ”pieni kukkanen”. Tämän jälkeen Annen oma ensilevytys ja samalla myös yksi Tapsukan lempi kappale ”pienen hetken”, sekä perään niin ikään toinen suosikki kappaleistani ”enkeleitä onko heitä”… ja kuten Anne totesi kappaleen jälkeen, ”kyllä niitä on, vaikka tässä laulussa ei”… kyllä Anne tietää!

”Anitta kyllä keksii uusia…”

Konserttia jatkettiin edelleen kappaleilla ”elämä on lahja”, jonka jälkeen Anne kutsui Anittan lavalle, esittäen että hänen pitäisi laulaa meille seuraava kappale ”en tietää mä voi”. Tuon kultuaan Anittan samalla jo rientäessä lavaa kohti, ”mustanko minä niitä sanoja, en ole tuota pitkään aikaan esittänyt”… Anne ”lohdutteli” Anittaa, virkkoen jotenkin tähän tyyliin, ”Anitta kyllä keksii uusia sanoituksia jos ei muista”. Anne on aivan oikeassa, Anitta on laulujen sanoissa aivan huippu mestari, jos ei sanat muistu mieleen niin Anitta keksii kyllä uusia aivan tuosta vaan!

Anne jatkoi konserttia kappaleilla ”tuoksui ruoho”, ”sinun silmiesi tähden”, hänen jo neljätoista vuotiaana tekemänsä kappale ”elämän peli”, ”taivaan kartta”, ”nyt voimme jatkaa”, ”mennyttä aikaa”, ”perutaan häät” sekä Kappale ”lennetään”...

Olimme kaikki kuin yhtä perhettä…

Anne ja yhtyeensä Mistral ei ennättänyt kunnolla lavalta poistua kun heidät taputettiin takaisin lavalle. Anne esitti vielä pari toiveena tullutta kappaletta, aluksi konsertin aikaan jo toistamiseen kuultu, nyt toiveena tullut ”enkeleitä onko heitä” sekä keikka-iltapäivän päätteeksi kaunis kappale ”voima rakkauden”…  

Saimme eilen viettää hienon ikimuistoisen konsertti tuokion Annen seurassa. Onnistunut hyvä konsertti on kokinaisuus joka muodostuu monesta tekijästä, tottakait hyvästä osaavasta musiikista, paikan viihtyisästä miljööstä, ja tässä tapauksessa vielä se kaikkein tärkein Anne itse, talon hengetär, hän valloittaa koko olemuksellaan… "olimme kaikki kuin yhtä perhettä"...

Tapsukka kiittää hienosta konsertista. :-)